Jaakko Nuutila

fiilis.jpg
Pikaruokakansa
02.10.2009 11:57

Luin tässä matkaeväänäni New Yorkin matkalla todella sopivan kirjan pikaruokakulttuurin kehityksestä ja vaikutuksista koko yhteiskuntaan. Kirja on aika tiukkaa tekstiä ja paljastaa lukijalleen koko amerikkalaisen unelman. Mikä tilanne on meillä Suomessa? Poikkeaako se jollakin tavalla tämän kirjan esimerkistä? Mitä me kuluttajat ja varsinkin ruoka-auktoriteetit voimme tehdä, jotta tilanne ei pääsisi näin pahaksi Suomessa?

 

Kirja "Pikaruokakansa" on julkaistu vuonna 2002 ja sen on kirjoittanut amerikkalainen Eric Schlosser. Kirjassa kerrotaan pikaruokakulttuurin syntymisestä ja laajenemisesta sekä levittäytymisestä koko ruokaketjun määrääväksi tekijäksi. Kirjassa tuodaan esille amerikkalaisen maailman karu totuus niin laittoman maahantuojan olematon työturvallisuuden, talonpoikien orjuuden, ruokaskandaalien kuin roskaruoan vallan kautta. Kirja on dynamiittia ja vaikka vain osa siitä olisi totta, niin pyrin välttämään jatkossa kaikkia suuria brändejä ja pikaruokaketjuravintoloita sillä niitä tukemalla hyväksyn niiden harjoittaman toiminnan kaikessa sen laajuudessa.

New Yorkissa kävimme tavallisessa pienessä "Dinerissa" syömässä hampurilaisateriat. Ei siis edes ketjuravintolassa. Kokonaisuus oli täysin mauton, annos järjettömän suuri ja kun tiesi syövänsä geenimuunneltua perunaa, johon oli uutettu "lihaisa maku", syövänsä nautaa, joka oli kasvatettu hormoneilla lihahirviöksi ja joka oli kaikkea muuta kuin puhtaissa olosuhteissa teurastettu ja jauhettu lopulta jauhelihaksi ja joka todennäköisesti sisälsi muutamia ruokamyrkytyksen aiheuttamia bakteereita.... oli annos pakko jättää maistamisen jälkeen syömättä. Nyt on kulunut sen verran monta tuntia tästä ateriasta, että tulen todennäköisesti säilymään hengissä!

"Pikaruokaa ja sen seurauksia ei pääse enää pakoon riippumatta siitä, syökö pikaruokaa kahdesti päivässä, pyrkiikö sitä välttämään vai onko sitä koskaan maistanut" kirjoittaa Eric Schlosser. Suurten ravintolaketjujen keskitetyt ostopäätökset ja vakioitujen tuotteiden kysyntä ovat johtaneet siihen, että muutamalla yhtiöllä on nykyään ennennäkemättömän suuri valta maan elintarvikehuollossa. Pikaruokateollisuuden taustalla vallitsevasta ajattelusta on tullut nykyisen vähittäiskaupan käyttöjärjestelmä, joka on itsestään leviävän ohjelmakoodin tavoin hävittänyt pienyritykset ja alueelliset erot ja levittänyt maan joka kolkkaan identtisiä myymälöitä. Kirjan eräs esimerkki on meille kaikille tuttu McDonalds. McDonaldsilla oli vuonna 2002 28000 ravintolaa ympäri maailman ja uusia avataan lähes kaksi tuhatta joka vuosi. Yritys on USA:n suurin naudanlihan, sianlihan ja perunoiden ostaja ja maan toiseksi suurin broilerinlihan ostaja. Mm ketjujen harjoittama franchise-toiminta on johtanut lähinnä emoyhtiön kasvaviin voittoihin ja yrittäjien orjuuttamiseen sillä emoyhtiöitä ei koske täysin sama lainsäädäntö kuin muita yrityksiä.

Keskittyneet markkinat ohjaavat koko järjestelmää ja ruokaketju muuttuu monokulttuuriseksi. Maassa on vain muutama ranskanperunan valmistaja ja muutama lihateollisuuden yritys. Sopimus syntyy niiden kanssa, jotka valmistavat vaaditun tuotteen mahdollisimman halvalla. Tämä taas on tehostanut elintarviketeollisuutta aiheuttaen koko työkulttuurin muuttumisen ja palkkakulujen minimoinnin. Työ on ositettu niin pieniin tehtäviin, että niiden suorittamiseen ei tarvita enää minkäänlaista ammattitaitoa, jolloin työvoima on värvättyä jopa laitonta siirtotyövoimaa ja palkka minimipalkkatasoa, työtapaturmien määrä kasvanut ja laitosten ympäristöt gettoutuneet. Valtiolta saadaan työllistämistukea kun työllistetään syrjaytyneitä ja luvataan kouluttaa heidät ja työntekijöiden vaihtuvuus on epäinhimillisten työolojen vuoksi maksimissaan. Toiminta johtaa myös maaseudun rakenteen muuttumiseen; maanviljelijät ja karjatilalliset ovat menettäneet itsenäisyytensä ja isännistä on tullut renkejä ja perhetilojen tilalle tullut jättimäiset tehomaataloutta harjoittavat yritykset. Kasvatussopimukset nautatilojen ja broilerikasvattamojen ja lihateollisuuden välillä orjuuttavat tuottajat lopullisesti sillä lihateollisuus omistaa eläimet, rehut ja määrää täysin yksipuolisesti hinnan. Myös raaka-aine eli peruna tai liha on jalostettu, geenimuunneltu tai kloonattu tarvittavan oloiseksi; perunat valtavan suuriksi ja rakenteeltaan optimaaliseksi, makua niissä ei tarvitse olla sillä se lisätään prosessin aikana esim salaisena McDonaldsmausteena, broilereilla tulee olla valtavat rintalihakset ja niiden kasvunopeus on maksimoitu ja niidenkin maku saadaan rakennettua myöhemmin.

Suuryritykset pikaruokapuolella ja elintarviketeollisuudessa vaikuttavat myös lainsäädäntöön ja senaatissa tehtäviin päätöksiin. Mm. liittohallituksilla on juridiset valtuudet vetää markkinoilta vialliset lelut, mutta jos markkinoilla on tonneittain pilaantunutta, saastunutta ja hengenvaarallista jauhelihaa liittohallituksella ei ole valtaa vetää sitä pois myynnistä! Myös työturvallisuusasioihin on päästy vaikuttamaan, sillä liittohallitus on höllentänyt työterveys- ja turvallisuuslakien noudattamispakkoa.

Kirjassa kerrotaan Yhdysvaltojen maatalousministeriön julkaisemasta raportista kymmenisen vuotta sitten. Sen mukaan jalostuslaitosten naudanjauhelihanäytteistä 7,5% sisälsi salmonellaa, 11,7% listeriaa, 30% stafylokokkia ja 53,3% clostridiumbakteeria. 78,6% jauhelihasta sisälsi mikrobeja, jotka leviävät lähinnä ulosteiden välityksellä! Tästä voi vetää johtopäätöksen, että jenkeille syötetään paskaa. Eipä voi kuin kauhistella tietoa siitä, että vuoteen 1997 saakka 75%:lle Yhdysvaltojen naudoista syötettiin kuolleiden lampaiden ja nautojen, koirien ja kissojen jalostettuja jäänteitä. Sittemmin tämä kiellettiin, mutta edelleen esim Arkansasissa naudoille syötetään ruoaksi kananlantaa! Eipä tee mieleni syödä enää naudanlihaa USA:ssa. 

Meillä pyritään poistamaan kouluista virvoitusjuoma-automaatteja ja USA:ssa on kouluja, jotka saavat merkittävän osan tuloistaan myymällä ja mainostamalla virvoitusjuomabrändejä ja kouluja, joiden katoilla ja käytävillä on näiden brändien mainoksia. Kouluruokailua ylläpitää valtaosassa kouluja joku pikaruokaravintolaketju ja osan oppimateriaalista on sponsoroinut pikaruokaravintolaketju.

Kirja kertoo amerikkalaisen unelman muuttumisesta amerikkalaiseksi painajaiseksi - siitä mitä muutamien ihmisten ahneus saa aikaan koko yhteiskunnassa. Tarkoitukseni ei ole puhua kotimaista elintarviketeollisuutta vastaan vaan herättää huomio siihen mihin mekin olemme menossa. Meillä Suomessa on onneksi vielä kohtalaisen heikko pikaruokakulttuuri ja jäljellä jonkin verran ketjuihin kuulumattomia yrityksiä. Mutta se, mitä USA:ssa ovat pikaruokaravintolat saaneet aikaan, tapahtuu nyt ja tulevaisuudessa meillä kauppaketjujen taholta. Ne kilpailuttavat kauppiaansa ja teollisuuden lähes hengiltä, ohjaavat hankintansa kasvavassa määriin suuryrityksiin ja sitä kautta ohjaavat koko ruokaketjua aina sinne maatalouden tuottajiin saakka. Vaikka maatalouttamme tulee tehostaa, johtaa nykyinen suunta hyvin pitkälle tehokkuuden lisäämiseen laatuominaisuuksien hävitessä tämän kilpajuoksun. Suomessa korruptio on vielä kovin vähäistä ja lainsäätäjä ja valvoja toimivat kohtalaisen tehokkaasti, jolloin raaka-aineiden turvallisuus ja myös työn tekemisen turvallisuus saadaan pysymään korkealla tasolla. Tosin vaalirahakeskustelu antaa viitteitä varsinaisesta rahoituksen ohjaamasta edunvalvonnasta. Suomeen saapuu kokoajan kuitenkin lisää halpaa tuontityövoimaa, joka valtaa matalapalkka-alat ja tuotannon tehostamispaineet koko ruokaketjussa suosii ammattitaidottomien ja vähään tyytyvien ihmisten palkkaamista.

Lue kirja ja mieti sitten mikä on Sinun suomalainen unelmasi. Vastaako se tätä kirjan värikkäästi kuvaamaa uutta amerikkalaista unelmaa vai haluatko Isänmaamme tulevaisuudelta jotakin muuta. Yhteiskuntamme on välipalaistumassa ja moni korvaa ateriansa pikaruoalla, nuorten liikalihavuus huolestuttaa ja kuluttajat juoksevat halvimman ruokavaihtoehdon perässä. Itse haluan ruoan osalta valinnanvaraa tulevaisuudessakin ja syödä pelkäämättä henkeni puolesta. Olemme perheessämme siirtyneet kasvavassa määrin valmistamaan oman ruokamme itse, leipomaan lisäaineettoman ja tuoreen leipämme itse, siirtyneet luomuruokaan ja suosimaan raaka-aineita, joiden tarinan me tiedämme ja joiden ainesosat myös lapsemme osaa lausua ääneen. Lapsemme voivat koulussaan ylpeänä todeta, että "meidän äiti tekee meidän lasten ruoan!!!". Tiedätkö Sinä mistä ruokasi tulee tai mitä sille on tapahtunut ennen kuin se on päätynyt eteesi tai mitä se edes sisältää? Muista, että valinnoillasi viestität myös arvomaailmaasi, mutta myös vaikutat Isänmaamme hyvinvointiin.

Kommentit (3)
Sebastian Nurmi, 02.10.2009 @ 14:57

moi onhan tää luettu ja tiedetty jo ajat sitten
karmivaa
kyllä suomi menee jo kovasti em suuntaan
puolustetaan lähiruokaa ja sen tuottajia
yst terv seba



Riitta Saloniemi, 03.10.2009 @ 14:07

Pieni kommentti Suomalaisesta maidosta. Viime kesäinen harjoittelija tyttö käväisi kylässä ja kertoi olevansa eräällä isolla lypsynavetalla töissä(90 lehmää) ja sanoi että on oppinut ainakin piikittämään. Sitä aloin ihmettelemään , niin kertoi että lehmille jotka ovat tiukkoja eli hidaslypsyisisä laitetaan oksitosiinia, eli hormonia joka lypsykerta.Ei kuulemma näy maidossa....
Miettikää.
Nauroin tässä taannoin että joku jenkkiläinen oli hyvän pointin keksinyt omalle maidolleen kun hän myi hormonivapaata maitoa, mutta en todellakaan uskonut sen olevan jo Suomessakin.
Tässä ei ihan oikeasti auta kuin ns. ruokaherääminen ihmisessä itsessään.



Christer Lindgren, 03.10.2009 @ 16:59

Jaakko on tässä ison asian kimpussa.

Maassa jossa on vain kaksi lihatehdasta, kaksi leipätehdasta, kaksi meijeriä, kaksi kaupan ketjua, ja ruokakulttuuri yhden, ei edes kahden saati kuuden, ministeriön hoteissa (eikä se yksi ole kulttuuriministeriö), voidaan jo puhua sairaasta keskittymisestä. Se taas johtaa helposti vallankäyttäjien konsensukseen, jossa pyritään turvaamaan kunkin elintärkeät edut.

Itse voisit ehkä pohtia myös johtotehtävien ja vallan hajauttamista henkilötasolla. Kaikkein tärkeintä on tietos ja avoimuus sen suhteen, milloin edustat työnantajaasi, milloin itseäsi.

Ruoka-alalla vastakkainasettelun aika ei ole ohi vaan tulossa. Ainakin minulle keskustelut toreilla ja kaduilla antavat selvän käsityksen siitä, millaista tyytymättömyyttä suuria toimijoita kohtaan nyt tunnetaan. Se voi nopeastikin johtaa muutoksiin, joita palisanteripöytien ääressä tuskin vielä odotetaan. Arvot, etiikka ja ekologia ovat ssaamassa todella suuren merkityksen, eivätkä ilmeisesti kuulu suurten yritysten liiketoiminnan kovaan ytimeen.

En usko että "Isänmaa" (ainakaan isolla ii:llä) tässä olisi yhtä keskeinen asia kuin työ pien- ja lähituotannon ja ruokakulttuurin monimuotoisuuden puolesta, kansallisista rajoista riippumatta.

Olennaista ei mielestäni ole myöskään slow foodin ja fast foodin vastakkainasettelu. Kyse on pikaruokakonseptin kehittämisestä, sen sisällöstä, laadusta, tarjoilusta ja mausta. Siksi 10+ Kiehuu! avaakin marraskuussa kokeilevan, uudistushenkisen Streetfood Helsinki -alaprojektin.
Siitä ollaan varmasti samaa mieltä, että debatti on paikallaan. Ilman sitä ei ole ruokakulttuuria, eikä mitään kulttuuria. Keskustelu, myös väittely, siis jatkukoon. Myös meidän raportti&debatti -sivuillamme. (www.kiehuu.fi).

Puhtaiden makujen puolesta!
Krisa




Kirjoita Kommentti
 

busy
 

Videoleike luennosta "Responsible Culinary Experiences"

You can easily translate my pages with Google into several languages

Ehdokkaani tulevissa eduskuntavaaleissa

 

Blogivahti

Blogivahti muistuttaa sähköpostilla, kun uusi blogikirjoitus ilmestyy!







Kannanotot

 

 


Näillä sivuilla esittelen sinulle ruokamaailmaani.

Sivuilta löytyy ajankohtaista tietoa ruoasta, omia kirjoituksia, puheita ja esityksiä sekä lukematon määrä reseptejä. Toivottavasti löydät mielenkiintoista luettavaa ja katseltavaa!

Jaska lyhyesti

"Jaakko Nuutila on ruokatietäjä, joka on kouluttautunut vaativiin ravitsemisalan asiantuntijatehtäviin. Hän on huippukokki, joka on johtanut maamme parhaimpiin kuuluvia ravintoloita, kiertänyt maailmaa, opettanut alan oppilaitoksissa ja toiminut ruokapolitiikan avainpaikalla MTK ry:n ruokakulttuuriasiamiehenä. Neljän lapsen isänä ja aviomiehenä hän ymmärtää myös perheen arkea." Visa Nurmi 2009