Jaakko Nuutila

Luin tässä matkaeväänäni New Yorkin matkalla todella sopivan kirjan pikaruokakulttuurin kehityksestä ja vaikutuksista koko yhteiskuntaan. Kirja on aika tiukkaa tekstiä ja paljastaa lukijalleen koko amerikkalaisen unelman. Mikä tilanne on meillä Suomessa? Poikkeaako se jollakin tavalla tämän kirjan esimerkistä? Mitä me kuluttajat ja varsinkin ruoka-auktoriteetit voimme tehdä, jotta tilanne ei pääsisi näin pahaksi Suomessa?

Kirja "Pikaruokakansa" on julkaistu vuonna 2002 ja sen on kirjoittanut amerikkalainen Eric Schlosser. Kirjassa kerrotaan pikaruokakulttuurin syntymisestä ja laajenemisesta sekä levittäytymisestä koko ruokaketjun määrääväksi tekijäksi. Kirjassa tuodaan esille amerikkalaisen maailman karu totuus niin laittoman maahantuojan olematon työturvallisuuden, talonpoikien orjuuden, ruokaskandaalien kuin roskaruoan vallan kautta. Kirja on dynamiittia ja vaikka vain osa siitä olisi totta, niin pyrin välttämään jatkossa kaikkia suuria brändejä ja pikaruokaketjuravintoloita sillä niitä tukemalla hyväksyn niiden harjoittaman toiminnan kaikessa sen laajuudessa.

New Yorkissa kävimme tavallisessa pienessä "Dinerissa" syömässä hampurilaisateriat. Ei siis edes ketjuravintolassa. Kokonaisuus oli täysin mauton, annos järjettömän suuri ja kun tiesi syövänsä geenimuunneltua perunaa, johon oli uutettu "lihaisa maku", syövänsä nautaa, joka oli kasvatettu hormoneilla lihahirviöksi ja joka oli kaikkea muuta kuin puhtaissa olosuhteissa teurastettu ja jauhettu lopulta jauhelihaksi ja joka todennäköisesti sisälsi muutamia ruokamyrkytyksen aiheuttamia bakteereita.... oli annos pakko jättää maistamisen jälkeen syömättä. Nyt on kulunut sen verran monta tuntia tästä ateriasta, että tulen todennäköisesti säilymään hengissä!

"Pikaruokaa ja sen seurauksia ei pääse enää pakoon riippumatta siitä, syökö pikaruokaa kahdesti päivässä, pyrkiikö sitä välttämään vai onko sitä koskaan maistanut" kirjoittaa Eric Schlosser. Suurten ravintolaketjujen keskitetyt ostopäätökset ja vakioitujen tuotteiden kysyntä ovat johtaneet siihen, että muutamalla yhtiöllä on nykyään ennennäkemättömän suuri valta maan elintarvikehuollossa. Pikaruokateollisuuden taustalla vallitsevasta ajattelusta on tullut nykyisen vähittäiskaupan käyttöjärjestelmä, joka on itsestään leviävän ohjelmakoodin tavoin hävittänyt pienyritykset ja alueelliset erot ja levittänyt maan joka kolkkaan identtisiä myymälöitä. Kirjan eräs esimerkki on meille kaikille tuttu McDonalds. McDonaldsilla oli vuonna 2002 28000 ravintolaa ympäri maailman ja uusia avataan lähes kaksi tuhatta joka vuosi. Yritys on USA:n suurin naudanlihan, sianlihan ja perunoiden ostaja ja maan toiseksi suurin broilerinlihan ostaja. Mm ketjujen harjoittama franchise-toiminta on johtanut lähinnä emoyhtiön kasvaviin voittoihin ja yrittäjien orjuuttamiseen sillä emoyhtiöitä ei koske täysin sama lainsäädäntö kuin muita yrityksiä.

Keskittyneet markkinat ohjaavat koko järjestelmää ja ruokaketju muuttuu monokulttuuriseksi. Maassa on vain muutama ranskanperunan valmistaja ja muutama lihateollisuuden yritys. Sopimus syntyy niiden kanssa, jotka valmistavat vaaditun tuotteen mahdollisimman halvalla. Tämä taas on tehostanut elintarviketeollisuutta aiheuttaen koko työkulttuurin muuttumisen ja palkkakulujen minimoinnin. Työ on ositettu niin pieniin tehtäviin, että niiden suorittamiseen ei tarvita enää minkäänlaista ammattitaitoa, jolloin työvoima on värvättyä jopa laitonta siirtotyövoimaa ja palkka minimipalkkatasoa, työtapaturmien määrä kasvanut ja laitosten ympäristöt gettoutuneet. Valtiolta saadaan työllistämistukea kun työllistetään syrjaytyneitä ja luvataan kouluttaa heidät ja työntekijöiden vaihtuvuus on epäinhimillisten työolojen vuoksi maksimissaan. Toiminta johtaa myös maaseudun rakenteen muuttumiseen; maanviljelijät ja karjatilalliset ovat menettäneet itsenäisyytensä ja isännistä on tullut renkejä ja perhetilojen tilalle tullut jättimäiset tehomaataloutta harjoittavat yritykset. Kasvatussopimukset nautatilojen ja broilerikasvattamojen ja lihateollisuuden välillä orjuuttavat tuottajat lopullisesti sillä lihateollisuus omistaa eläimet, rehut ja määrää täysin yksipuolisesti hinnan. Myös raaka-aine eli peruna tai liha on jalostettu, geenimuunneltu tai kloonattu tarvittavan oloiseksi; perunat valtavan suuriksi ja rakenteeltaan optimaaliseksi, makua niissä ei tarvitse olla sillä se lisätään prosessin aikana esim salaisena McDonaldsmausteena, broilereilla tulee olla valtavat rintalihakset ja niiden kasvunopeus on maksimoitu ja niidenkin maku saadaan rakennettua myöhemmin.

Suuryritykset pikaruokapuolella ja elintarviketeollisuudessa vaikuttavat myös lainsäädäntöön ja senaatissa tehtäviin päätöksiin. Mm. liittohallituksilla on juridiset valtuudet vetää markkinoilta vialliset lelut, mutta jos markkinoilla on tonneittain pilaantunutta, saastunutta ja hengenvaarallista jauhelihaa liittohallituksella ei ole valtaa vetää sitä pois myynnistä! Myös työturvallisuusasioihin on päästy vaikuttamaan, sillä liittohallitus on höllentänyt työterveys- ja turvallisuuslakien noudattamispakkoa.

Kirjassa kerrotaan Yhdysvaltojen maatalousministeriön julkaisemasta raportista kymmenisen vuotta sitten. Sen mukaan jalostuslaitosten naudanjauhelihanäytteistä 7,5% sisälsi salmonellaa, 11,7% listeriaa, 30% stafylokokkia ja 53,3% clostridiumbakteeria. 78,6% jauhelihasta sisälsi mikrobeja, jotka leviävät lähinnä ulosteiden välityksellä! Tästä voi vetää johtopäätöksen, että jenkeille syötetään paskaa. Eipä voi kuin kauhistella tietoa siitä, että vuoteen 1997 saakka 75%:lle Yhdysvaltojen naudoista syötettiin kuolleiden lampaiden ja nautojen, koirien ja kissojen jalostettuja jäänteitä. Sittemmin tämä kiellettiin, mutta edelleen esim Arkansasissa naudoille syötetään ruoaksi kananlantaa! Eipä tee mieleni syödä enää naudanlihaa USA:ssa. 

Meillä pyritään poistamaan kouluista virvoitusjuoma-automaatteja ja USA:ssa on kouluja, jotka saavat merkittävän osan tuloistaan myymällä ja mainostamalla virvoitusjuomabrändejä ja kouluja, joiden katoilla ja käytävillä on näiden brändien mainoksia. Kouluruokailua ylläpitää valtaosassa kouluja joku pikaruokaravintolaketju ja osan oppimateriaalista on sponsoroinut pikaruokaravintolaketju.

Kirja kertoo amerikkalaisen unelman muuttumisesta amerikkalaiseksi painajaiseksi - siitä mitä muutamien ihmisten ahneus saa aikaan koko yhteiskunnassa. Tarkoitukseni ei ole puhua kotimaista elintarviketeollisuutta vastaan vaan herättää huomio siihen mihin mekin olemme menossa. Meillä Suomessa on onneksi vielä kohtalaisen heikko pikaruokakulttuuri ja jäljellä jonkin verran ketjuihin kuulumattomia yrityksiä. Mutta se, mitä USA:ssa ovat pikaruokaravintolat saaneet aikaan, tapahtuu nyt ja tulevaisuudessa meillä kauppaketjujen taholta. Ne kilpailuttavat kauppiaansa ja teollisuuden lähes hengiltä, ohjaavat hankintansa kasvavassa määriin suuryrityksiin ja sitä kautta ohjaavat koko ruokaketjua aina sinne maatalouden tuottajiin saakka. Vaikka maatalouttamme tulee tehostaa, johtaa nykyinen suunta hyvin pitkälle tehokkuuden lisäämiseen laatuominaisuuksien hävitessä tämän kilpajuoksun. Suomessa korruptio on vielä kovin vähäistä ja lainsäätäjä ja valvoja toimivat kohtalaisen tehokkaasti, jolloin raaka-aineiden turvallisuus ja myös työn tekemisen turvallisuus saadaan pysymään korkealla tasolla. Tosin vaalirahakeskustelu antaa viitteitä varsinaisesta rahoituksen ohjaamasta edunvalvonnasta. Suomeen saapuu kokoajan kuitenkin lisää halpaa tuontityövoimaa, joka valtaa matalapalkka-alat ja tuotannon tehostamispaineet koko ruokaketjussa suosii ammattitaidottomien ja vähään tyytyvien ihmisten palkkaamista.

Lue kirja ja mieti sitten mikä on Sinun suomalainen unelmasi. Vastaako se tätä kirjan värikkäästi kuvaamaa uutta amerikkalaista unelmaa vai haluatko Isänmaamme tulevaisuudelta jotakin muuta. Yhteiskuntamme on välipalaistumassa ja moni korvaa ateriansa pikaruoalla, nuorten liikalihavuus huolestuttaa ja kuluttajat juoksevat halvimman ruokavaihtoehdon perässä. Itse haluan ruoan osalta valinnanvaraa tulevaisuudessakin ja syödä pelkäämättä henkeni puolesta. Olemme perheessämme siirtyneet kasvavassa määrin valmistamaan oman ruokamme itse, leipomaan lisäaineettoman ja tuoreen leipämme itse, siirtyneet luomuruokaan ja suosimaan raaka-aineita, joiden tarinan me tiedämme ja joiden ainesosat myös lapsemme osaa lausua ääneen. Lapsemme voivat koulussaan ylpeänä todeta, että "meidän äiti tekee meidän lasten ruoan!!!". Tiedätkö Sinä mistä ruokasi tulee tai mitä sille on tapahtunut ennen kuin se on päätynyt eteesi tai mitä se edes sisältää? Muista, että valinnoillasi viestität myös arvomaailmaasi, mutta myös vaikutat Isänmaamme hyvinvointiin.