|
Olen tänä kesänä kiertänyt useammilla kesäjuhlilla puhumassa suomalaisesta ruoasta ja sen kulttuurista. Maassamme järjestetään lukematon määrä tapahtumia ruoan ja ruokaperinteen sekä raaka-aineiden ympärille. Osa tapahtumista on ortodoksisia teeman suhteen ja se näkyy myyntikojujen ja ohjelman tarjonnassa. Mukana on myös niitä tapahtumia, joissa alkuperäisestä ajatuksesta on jäljellä enää vain nimi...
Kerron heti alkuun muutaman hyvän esimerkin: Kesäkuussa vierailin Pohjois-Karjalassa Tohmajärvellä Potsitapahtumassa. Meni pitkään ennen kuin kehtasin kysyä maalaishenkiseltä ystävältäni (Immu Kärkkäinen) mitä potsi tarkoittaa kuullakseni että sehän on porsas! Tapahtuma oli kunnan torilla, jossa oli musiikkia, ruokakojuja ja puheita. Joka vuosi yksi kuntalainen puetaan porsaaksi ja juhlaväen on arvattava kuka possua esittää. Oma roolini oli grillata hyvää alueella tuotettua porsaanlihaa kunnan päättäjille ja samalla puhua yleisölle alueellisen ruokakulttuurin, yhdessä syömisen ja hyvien raaka-aineiden puolesta ja haastaa kuntapäättäjät mahdollistamaan lähiruoka myös kunnallisissa ruokapöydissä. Vaikka torilla oli kaikenlaista rätti- ja rihkamakauppiasta, oli alkuperäisestä ideasta jäljellä kuitenkin vielä kohtalaisen paljon.
Mukava oli myös pitää juhlapuhe Pielaveden tuottajien rantakalatapahtumassa. Se järjestettiin jo vissiin lähes kolmattakymmenettä kertaa. Rantakalaa tarjottiin ja sen jälkeen jälkiruokana muurinpohjalettuja. Lähes 400 paikallista tuottajaa ja yrittäjää, sekä kesäasukasta oli paikalla ja kaikki odottivat kovasti maukasta keittoa, joka oli valmistettu vasta pyydetyistä pienistä muikuista. Mahtavaa, tuoretta ja aitoa ruokaa!
Kävin myös muissa tapahtumissa, joista mainitsemisen arvoinen on ehkä Suonenjoen mansikkakarnevaalit. Pysähdyimme sinne vaimoni ja nuoremman tyttäreni kanssa matkalla Kainuuseen. Odotusarvomme oli korkealla, sillä onhan Suonenjoki tämän valtakunnan mansikkapitäjä. Karnevaalialueella oli kymmeniä myyntikojuja, joista vain yhdessä myytiin mansikoita. Mansikasta kehitettyjä ja valmistettuja tuotteita, kuten mehuja, hilloja, makeisia ei ollut missään. Ruokatarjonta oli yhtä poikkeusta lukuun ottamatta kebabia ja muuta "vinkuintialaista" roskaa. Poikkeuksen teki ystäväni Ville, joka paistoi muikkuja isolla pannulla. Torilla oli esiintymislava, jolla humalainen kansa pääsi toteuttamaan karaoken muodossa piileviä lahjojaan ja nautinto oli sen mukainen. Metrilakun ja vaatteiden myyjiä olivat paikat pullollaan. Kyseessä oli siis mansikkakarnevaali. Sen karnevaalilisän toivat venäläiset mansikanpoimija naiset, jotka olivat aivan selvästi harjoittamassa muutakin ammattia kuin mansikanpoimintaa...
Suomessa järjestetään paljon kesäjuhlia ja yleisötilaisuuksia. Minkä ihmeen takia niiden teemoja ei ole pystytty pitämään aidompina? Miksi metrilakun myyntipisteitä pitää olla joka paikassa ja ainoa ruokatarjoilu keskittyy maahanmuuttajien yritysten epämääräiseen pikaruokatarjontaan? Missä ovat kaikki suomalaiset perinteiset herkut ja aidot tutut maut? Onko meidän torikulttuurimme päässyt rapautumaan näin pahasti? Miten helppo olisikaan kesällä tarjota kauden parhaista raaka-aineista valmistettua tunnistettavaa ja maukasta ruokaa ja yhdistää tarjoiluihin alueellisia perinteitä.
Odotan kauhulla loppuviikolla alkavia Farmarimessuja. Ne palvelevat ammatillisesti jonkin verran maaseudun ammateissa toimivia, mutta tavalliselle kaupunkilaiselle ne ovat mahdollisuus päästä tutustumaan maaseutuun. Tämä tapahtuu parhaiten maatilan eläinten, koneiden ja ruoan avulla. Toivottavasti saatavilla on edes muutama lörtsy, piirakka, kukko tai järvikala tai Maa- ja kotitalousnaisten tai Marttojen valmistamaa rehellistä ruokaa.
 |
