|
Ruoka kiinnostaa kasvavassa määrin meitä kuluttajia. Lähes kaikki ovat ymmärtäneet että ruoalla on merkitystä työpaikkoihin, ympäristöön ja myös ihmisten terveyteen. Olemme myös kuulleet puhuttavan ruoan kulttuurisista merkityksistä ja moni on sitä mieltä, että ruoka on osa kulttuuriamme. Syömisen ekologisen, kulttuurisen ja eettisen lähestymistavan lisäksi ruoalla on myös sosiaalinen ulottuvuus. Mitä tämä ruoan sosiaalinen ulottuvuus sitten tarkoittaa?
Sosiaalinen ulottuvuus kertoo elintarviketalouden luomista työpaikoista ja myös ruokaketjun muista merkityksistä yhteiskuntaan. Sosiaalinen näkökulma on myös ymmärrystä ja yhteyttä ruoan, ruoan tuottajan ja valmistajan ja muiden välillä. Haluan avata tämän sosiaalisen yhteyden sekä ruoan ja kuluttajan välisenä asiana sekä myös ruokailutapahtuman sosiaalisen merkityksen kautta.
Nuoret kuluttajat eivät enää tiedä mistä ruoka tulee. Ilmiö on tyypillinen länsimaille, joissa kiire ja harrastukset ovat ohjanneet kuluttajat hakemaan yhä valmiimpia konsepteja. Lapset eivät enää ymmärrä, että satukirjan vaaleanpunainen possu onkin tuleva voileipäkinkku. Ei siis ymmärretä yhteyttä eläinten ja eläinperäisen ruoan välillä. Ruoka siis vain ilmestyy kaupan hyllylle tai kotiin jääkaappiin. Mitä epäselvempää on ruoan alkuperä, sitä vähemmän ymmärretään alkutuotantoa. Ei arvosteta tuottajan työtä. Pahimmillaan tämä epärealistinen kuva tuotantoeläimistä johtaa yliampuvaan eläinaktivismiin - ei haluta edes yrittää ymmärtää kotieläintaloutta. Tärkeää on tietenkin kotieläinten hyvä kohtelu.
Jotta ruoan reitti pellolta pöytään voidaan tehdä näkyväksi ja sitä kautta realistiseksi kuluttajille, tulee sen tietenkin kestää katseita. Kuluttajien arvomaailmassa eettisyys ja ekologisuus ovat jatkuvasti nousussa. Suomalaisen ruoan brändinä tulee siis pystyä luomaan ja pitämään näitä kuluttajille tärkeitä tekijöitä. Tärkeän kuvan kotimaisesta ruoasta antaa myös tilojen siisti ympäristö. Jos suomalainen ruoka halutaan mieltää puhtaaksi ja turvalliseksi tulee sen tuotantoympäristökin pitää siistinä.
Hyvin tärkeä osa ruoan sosiaalisuutta on itse ruokailutapahtuma. Kiireinen maailma; aikuisten työtahti ja pitkät työpäivät sekä toisaalta lasten harrastukset ovat omiaan ohjaamaan ruokailutottumuksiamme yksinäiseen pikatankkaamiseen. Milloin viimeksi söit perheesi kanssa yhteisen aterian? Jos vanhempien kotiintuloaika on myöhään ja lapset harrastavat koulun jälkeen, voisi yhteisen aterian järjestää vaikkapa vasta kello 8 illalla. Ihmiset ovat kautta historian kokoontuneet yhteen syömään ja yhdessä syöminen on ollut tärkeä tapa vaihtaa kuulumisia, olla yhdessä. Näin sen tulisi olla edelleenkin.
Ruokailu yhdistää myös eri-ikäiset ihmiset. Voimme todeta, että vanhuksemme ovat syrjäytymässä ja yksinäisen vanhuksen ruokailurytmi saattaa muuttua niin että pahimmillaan vanhus alkaa nälkiintyä. Milloin viimeksi kutsuit mummisi tai ukkisi yhteiselle aterialle? Vanhukset voidaan ottaa mukaan hyvin myös kunnallisissa ruokapalveluissa ruokailemaan muiden ikäluokkien kanssa. Espoossa oli koulukeittiö remontissa ja lapset kävivät viereisessä palvelutalossa syömässä sen asukkaiden ja muiden vanhusten joukossa. Yhdessä oleminen ja syöminen antoivat molemmille valtavan paljon. Sosiaalinen yhteys ihmisten välillä syntyy luontevasti yhteisen aterian avulla.
Parempi sosiaalinen yhteys ruokaan, sen alkuperään antaa pohjaa myös ruoan arvostamiseen. Mitä sinä voisit tehdä asian eteen? Miten sinä voit parantaa lastesi tai itsesi suhdetta ruokaa?
 |
