|
Minua on haastateltu aiheesta lisäaineet jo useampaan lehteen ja pariin radio-ohjelmaan. Kuluttajat ovat kiinnostuneita siitä mitä suuhunsa laittavat. Maailmalla olevat ruokaskandaalit panevat ajattelemaan syömämme ruoan turvallisuutta. Hyväksyn itse lisäaineet niin kauan kuin niitä käytetään kuluttajien vuoksi. Tarkoitan tällä lähinnä tuoteturvallisuutta. Meille kuitenkin syötetään vuosittain reilut neljä kiloa erilaisia E-koodeiksi luokiteltuja aineita. Minkä ihmeen takia?
Lisäaineet voidaan jakaa säilyvyyttä parantaviin aineisiin, tuotteen rakennetta parantaviin aineisiin, tuotteen makua tai ulkonäköä parantaviin aineisiin. Tämä jako ei ole tieteellinen tai virallinen. Lisäaineet parantavat siis tuotteiden ulkonäköä ja tarvittaessa myös rakennetta. Tämä voi tapahtua kuluttajien ehdoilla tai sitten sen vuoksi että tuote voidaan valmistaa edullisemmista raaka-aineista tai sen vuoksi että sen valmistusprosessia voidaan nopeuttaa.
Tuotteen ulkoisia ominaisuuksia pyritään parantamaan väriaineilla. Hyvin moni tuote olisi kovin väritön tai jopa harhaanjohtavan värinen jos siihen ei olisi lisätty väriainetta. Me miellämme pistaasin vihreäksi, mutta kun siitä tekee jäätelöä, tulee jäätelöstä harmahtavan vihreää. Jotta pistaasijäätelö vastaisi siis mielikuvaamme, värjätään se kauniin vihreäksi. Väriaineet voivat olla luonnollisia tai sitten hyvin pitkälle jalostettuja kemianteollisuuden tuotteita.
Meille valmistetaan hyvin monia ns. kevyttuotteita. Rasvapitoisuutta alennetaan, jotta tuotteesta saataisiin terveellisempi tai kevyempi. Jotta kevytlevite saadaan pysymään koossa, joudutaan siihen lisäämään nippu erilaisia lisäaineita. Funktionaalinen juoma saattaa olla pääosin muista kuin luonnontuotteista rakennettu. Jotta leipä saadaan leipätehtaan prosessissa syntymään tehokkaasti pikavauhtia, joudutaan siihen laittamaan aineita, jotka mahdollistavat sen alustamisen ja nostamisen murto-osassa siitä ajasta mitä niihin menee kotikokeilla.
Kuluttajana, neljän lapsen isänä ja ennen kaikkea keittiömestarina haluan nauttia turvallista, terveellistä ja maittavaa ruokaa, tunnistaa ruoasta siinä käytettyjen raaka-aineiden aidot, rehelliset maut. Aistia leivässä puhtaan kotimaisen viljan tuoksun, leikkeleissä niissä käytetyn ensiluokkaisen lihan maun ja rakenteen sekä marjamehuissa pitkien valoisien kesäöittemme lopputuloksena syntyneet luonnonmarjojen omat aromit. Haluan tunnistaa ulkonäön sekä maun perusteella mitä olen syömässä.
Miten on ennen osattu toimia? Valmistaa vuosituhansia leipää, pelkästään vedestä, jauhoista, hiivasta ja suolasta, aidosti saunassa palvattuja leikkeleitä, jäätelöä gastronomisesti oikeaoppisesti ja aidoista raaka-aineista ja hilloja marjoista ja sokerista. Terveysvaikutteinen ruoka on ollut rehellistä ruista, kauraa, sieniä ja marjoja. Tuntuu turhauttavalta huomata miten tuottajan pyyteetön työ esimerkiksi sian kasvattajana päätyy lisä- ja väriaineita tihkuvaan marinadiin. Missä maistuu enää eläinten tarkkaan valittu ruokinta ja hyvä kohtelu tai edes maukas liha? Löysin eräänä päivänä kaupan hyllyltä kinuski-kermakakun. Vesi herahti kielelleni, mutta kuivui välittömästi kun laskin tuoteselosteesta täytekakun sisältävän 16 erilaista E-koodia! Itse pystyn tekemään kakun ilman yhtään ainoata lisäainetta ja niin pystyy leipomokin kun myy kakkunsa samana päivänä. Ketä varten oli tuo kakku tehty? Parantamaan kaupan katteita, koska kakku pysyy myyntikunnossa "isältä pojalle" vaiko sen vuoksi että sen raaka-ainekustannus oli saatu minimiin kuluttajahinnan silti pysyessä korkeana? Palvikinkkuleikkeleen lihapitoisuus on 65%. tämä tuntuu uskomattomalta. Kinkku on tosin kalliimpi raaka-aine kuin vesi, joka on voitu pumpata kinkkuun lisäaineiden avulla.
Maailmalla on nousemassa yhtenä megatrendinä halu nauttia lisäaineetonta, rehellistä ja aitoa ruokaa. Tätä ruokaahan meillä Suomessa tuotetaan. Maailmalla on syntynyt kahvila-, kauppa-, ja ravintolakonsepteja, jotka mainostavat aitoa lisäaineetonta ruokaa ja monissa ulkomaisissa maustekastikkeissa ei ole listattuina enää yhtään E-koodia. Myös luomuruoan suosio kasvaa jatkuvasti, sillä siinä sallittujen lisäaineiden määrä on minimaallinen tavanomaiseen ruokaan verrattuna.
Kouluruokailu on Suomen elintarviketalouden kaatopaikka. Tämä on aika rankasti karrikoitua, mutta maalaisjärjellä on helppo päätellä mitä syötetään pienimmän mahdollisen määrärahan turvin. Pahimmillaan kouluruoan raaka-aineet tulevat maailman ääristä ja einekset on pyritty valmistamaan mahdollisimman edullisesti ja halvoista raaka-aineista. Tämä tarkoittaa väistämättä myös lisäaineiden suurta määrää. Monissa kunnissa on ryhdytty vanhempien painostuksesta poistamaan ruokalistoilta kaikki natriumglutamaattia sisältävät tuotteet. Tätä aromivahvennetta on lähes kaikissa eineksissä. Eettisiin tai uskonnollisiin syihin perustuen voimme vaatia lapsillemme kasvisruokaa tai ruokaa, jossa ei ole sianlihaa. Milloin voisimme vaatia lapsillemme puhdasta ja aitoa, lisäaineetonta ruokaa?
Jotta saan nauttia puhdasta ja aitoa ruokaa, tuleeko minun jatkossa leipoa leipäni itse, valmistaa omat makkarani ja palvata savusaunassa leikkeleeni, keittää kotona marjamehuni ja hilloni? Toivottavasti ei!
 |
