|
Jatkan viikko siten kirjoittamaani blogia keskittyen nyt ympäristöasioihin ja myös maamme tulevaisuuteen. EU maksaa meille ruoka-apua. Sitä jaetaan "vähäosaisille" maitojauheen ja näkkileivän muodossa. Tämä tuntuu idioottimaiselta sillä meillä kuitenkin länsimaiseen tyyliin menee kaatopaikalle ja ongelmajätelaitoksiin valtavia määriä täysin syötäväksi kelpaavaa ruokaa.
Tuomme usein esille, että maatalous kuormittaa ympäristöä ja että ruokaketju on kolmanneksi suurin ympäristön kuormittaja. Ruokaketju kuormittaa ympäristöä väkilannoitteiden valmistuksen kautta aina teollisuuden tarvitseman energian ja tuottaman jäteveden kautta kotitalouksien jätteisiin. Tämä kertoo siis ruoasta, joka päätyy ravinnoksi. Sen tuottama jäte on tunnustetusti osittain pakkausjätettä.
Kuitenkin viisaat arvioivat, että länsimaissa vain 50% (50%-70%) maatalouden tuottamasta ruoasta päätyy ihmisten ravinnoksi. Mitä tapahtuu muulle osalle? Kuljetuksessa ja varastoinnissa syntyy luonnollisesti hävikkiä koko ketjun matkalta. Me tiedämme, että täysin syötävää ruokaa päätyy roskikseen niin mm. kouluruokailussa kuin kodeissakin. Mutta kuinka moni on tietoinen siitä valtavasta määrästä täysin turvallista ja syötäväksi kelpaavasta ruoasta, mikä päätyy kaatopaikalle tai ongelmajätteeksi ennen sen päätymistä kuluttajille? Hyvä esimerkki on EU käyrä kurkku direktiivi, mikä oli osaltaan avaamaan koko dilemmaa. Vain ensiluokkainen aistinvaraiselta laadultaan virheetön raaka-aine ja ruoka kelpaavat kaupalle. Jos suuressa tuotantoerässä sattuu virhe, päätyy koko erä pahimmassa tapauksessa kaatopaikalle.
Joku on joskus miettinyt missä ovat kaikki suomalaiset kanat. Maassa on pari miljoonaa munintakanaa, jotka "uusitaan" vuosittain. Kana ei kuitenkaan kelpaa teollisuudelle tai kaupalle, sillä siitä saatava kate on liian huono. Kanat päätyvät ongelmajätteeksi ja tuottaja joutuu maksamaan niistä ongelmajätemaksun. Olisi kuulemma valmis antamaan jopa ilmaiseksi teollisuuteen, mutta ei kelpaa. Suomeen tulee pakastekanoja Puolasta. Näillä muutamalla miljoonalla kanalla vois ruokkia hyvin kaikki EU ruoka-avun piirissä olevat. Sama tilanne on hevosenlihan kanssa ja monen muun raaka-aineen kohdalla. On mielenkiintoista vaikkapa lauantai -iltana kurkata lähikaupan roskikseen, käydä Honkajoen ongelmajätelaitoksessa ja lähimmällä kaatopaikalla. Ruokaa päätyy roskikseen valtavia määriä.
Kansakuntamme tulevaisuus riippuu omavaraisuudesta ruokajärjestelmässä sekä siitä mitä ja miten me suomalaiset syömme. Tällä hetkellä ruokaketju tuputtaa välipaloja, koulut puhuvat välipaloista ja SITRAn Era-ohjelma keskittyi välipaloihin. Mitä väliä on välipaloilla kun perus ravitsemus on metsässä?! Meidän tulee pyrkiä ylläpitämään kunnossa perusravitsemuksemme eli totutut ateriat. Jokaiselle on tärkeää syödä aamiainen, lounas ja päivällinen. Välipalat ovat lisänä perusravitsemukseen, mutta nyt on kauppa ja teollisuus innostuneet korvaamaan koko päivittäisen ruoansaannin pelkillä välipaloilla, jotka ovat parhaimmillaan/pahimmillaan funktionaalisia. Meille opetetaan että nauttimalla jokin ihmeitä tekevä funktionaalinen juoma, olemme pelastuneet vaikka perusravitsemuksemme on täysin pielessä!
Nyt tulisi kaikkien ruokaketjun jäsenten lähteä arvioimaan omaa toimintaansa. Toimimmeko me todella ympäristön tai edes kuluttajien parhaaksi vai oman taloudellisen ahneutemme ajamana?
Nyt kaivataan taas koko kansaa talkoisiin ylläpitämään kansallista elintarviketalouttamme. Jos kaikki toimivat suomalaisen kuluttajan eteen, niin antakaamme sen näkyä!
 |
