|
Mitä enemmän pääsen tutustumaan suomalaiseen elintarviketalouteen, sitä järjettömämmältä se näyttää. Koko järjestelmä perustuu ahneuteen ja oman edun tavoitteluun. Missä on yhteisvastuullisuus tai isänmaallisuus - arvot, joilla vanhempamme ja isovanhempamme ovat aina pärjänneet? Maailman tunnetuin gastronomi Jean-Anthelme Brillat Savarin on todennut pari sataa vuotta sitten "Le fait des nations depent de ce qu'ils mangent." eli kokkiranskalla suomennettuna: "Kansakuntien kohtalo riippuu siitä mitä ihmiset syövät"
Lähden käymään läpi tätä järjettömyyttä sen eri näkökulmilta; ruokaketjun kautta ja viikon kuluttua ympäristön ja kansamme hyvinvoinnin kautta.
Ruokaketju alkaa tuotannon panoksilla (lannoitteilla yms), jatkuu alkutuotannolla, elintarviketeollisuudella, kaupalla ja sen jälkeen joko ruokapalveluilla tai kotitalouksilla ja päättyy jätteisiin. Tällä hetkellä tilanne Suomessa on se, että kauppa pyörittää koko sirkusta. Se päättää mitä ruokaa ja millä hinnalla me kuluttajat voimme sitä ostaa. Ymmärrän, että kyseessä on liiketoiminta. Viimeisen vuosikymmenen aikana tulonjako ruokaketjussa on vääristynyt niin, että kauppa käärii lähes kaiken tuloksen. Kauppa kilpailuttaa kotimaisella ja ulkomaisella elintarviketeollisuudella tuotteensa. Se asettaa vaatimukset niin hintaan kuin esim. säilyvyyteen. Näin meille on syntynyt marinoidut lihasuikaleet ja mm. jopa 19 eri E-koodia sisältävät leipomoteollisuuden tuotteet. Niitä ei ole tehty kuluttajan vuoksi vaan pienemmän hävikin eli paremman katteen ja tuloksen vuoksi!
Jotta kotimainen teollisuus saa osansa paketista, se joutuu valmistamaan "pari ydinsotaakin kestäviä" tuotteita minimiraaka-ainehinnoin. Jos se ei näin toimisi, ostaisi kauppa vieläkin enemmän ulkomaista ruokaa ja kotimainen elintarviketeollisuus näivettyisi. Teollisuudella on mahdollisuus ostaa joko kotimaista tai ulkomaista raaka-ainetta. Jos suomalainen tuottaja haluaa saada tuotteensa teollisuuteen, tulee sen tyytyä tarjottuun hintaan. Ruoan hinta on meille kuluttajille noussut ja sitä on perusteltu raaka-ainehintojen nousulla. Raaka-ainehinnat eivät juurikaan ole nousseet vaan erilaiset tuotannon panokset kuten energia ja työvoimakulut.
Kaikki muut ovat nostaneet hintojaan paitsi tuottajat. Viime vuonna kohonneet energiakulut, sekä lannoitteiden ja torjunta-aineiden hinnat ovat vähentäneet tuottajan tuloa noin 30%. Tämä tarkoittaa sitä, että talopojan palkkaa on leikattu lähes kolmanneksella. Olisitko sinä valmis antamaan palkastasi pois kolmanneksen? Moni kaupunkilainen kuvittelee - kuten minäkin ennen - että maataloustukijärjestelmä on tehty, jotta maalaiset saisivat itselleen rahaa. Järjestelmä on luotu sen vuoksi, että ruokaa voitaisiin tuottaa kohtuullisella hinnalla. Tämä tarkoittaa sitä, että kun nykyinen tukijärjestelmä tullaan ajamaan alas, tulee suomalainen ruoka kallistumaan entisestään. Kauppa neuvoo alkutuotantoa tehostamaan toimintaansa. Tämä johtaisi pois perheviljelystä, mikä on ollut suomalaisen maaseudun tunnusmerkki kautta aikojen ja saattaisi suomalaisen ruoan samanlaiseen bulkkituotantoon kuin esim. Brasiliassa. Samaa pakettiin kuuluvat varmaankin GMO-lajikkeet! Toiminnan tulee olla rationaalista ja tehokasta, mutta tietyt arvot ja eettisyys tulee voida säilyttää.
Kaikki toimivat kuluttajalähtöisesti. Kuitenkin moni valittaa, että Suomessa ei tuoteta maukasta ruokaa. Tähän vastauksena on kauppa ja teollisuus. Maaseudulla tuotetun raaka-aineen tärkein laatutekijä on prosessoitavuus, eli se, että sen voi ajaa läpi teollisuuden myllyn mahdollisimman tehokkaasti. Mausta ja rakenteesta ei ole mitään väliä, sillä nehän saadaan aikaiseksi lisäaineilla!
Leivän kulku läpi raaka-aineista uuniin lähtevään leipään kestää muutamia minuutteja. Kuitenkin pelkästään kunnon sitkon saaminen kestää kotikonsteilla puolisen tuntia.
Kun siirrymme markkinatalouteen, tulee suomalaiselle ruoalle löytää lisäarvotekijät, joilla se pärjää kovemmalla hinnallaan. jatkuu viikon kuluttua....
 |
