Jaakko Nuutila

Euroopan yhteisön maatalouskomissaari Mariann Fischer-Boelilla on missio. Hän on päättänyt luoda yhteisön alueelle kaikille yhteisen elintarvikkeiden laatumerkin. Tämä selkiinnyttäisi nykyistä lukuisten kansallisten sekä myös yhteisön omien merkkien synnyttämää sekamelskaa. Hän pyrkii vahvasti siihen, että yhteisö on yksi ja yhtenäinen talousalue ja meille suomalaisille tulisi tärkeimmäksi asiaksi ostaa yhteisön alueella tuotettua ruokaa.

Peruslähtökohta on se, että kuluttaja pystyisi tunnistamaan yhteisön alueella tuotetut elintarvikkeet ns. kolmansista maista tuoduista elintarvikkeista. Tämä EU / ei-EU merkintä tulisi siis kaikkiin tuotteisiin. Tätä merkintää kuitenkin kaikki tuntuvat vastustavan, mikäli sillä pyritään korvaamaan kansalliset, alkuperämaasta kertovat merkinnät, kuten Suomen Hyvää Suomesta Joutsenlippumerkin. Merkki on kuitenkin tulossa, mutta ei pysty poistamaan näitä kansallisia merkkejä. Kuluttaja on kiinnostunut ruoan alkuperästä. Meille suomalaisille tieto ruoan suomalaisesta alkuperästä on jo takeena turvallisuudesta. Meille ei riitä tieto siitä, että tuote on tuotettu Yhteisön alueella.

Koko hässäkkä johtuu siitä, että komissaari haluaa tuoda voimakkaasti meidän eurooppalaisten tietoisuuteen eurooppalaisten maataloustuotteiden ja niistä tehtyjen elintarvikkeiden paremmuuden kolmansien maiden tuotteisiin nähden. Puhutaan siis laadusta.

Olin viimeviikon loppupuolella Euroopan yhteisön elintarvikkeiden laatukonferenssissa Prahassa. Konferenssi käsitteli "Maataloustuotteiden laadusta: tuotestandardit, tuotantoedellytykset ja laatujärjestelmät" -kirjaa. Konferenssi toi kokonaisuudessaan järkyttävällä tavalla esille sen miten elintarvikkeiden laatukäsitykset ovat erilaisia eri jäsenmaissa. Menin kuulemaan tietoa elintarvikkeiden laadun varmennusjärjestelmästä ja minulle tarjottiin jotain aivan muuta!

Meillä Pohjoismaissa ruokaan liittyvät laatutekijät ovat ehkä nykyisessä tärkeysjärjestyksessä mikrobiologinen laatu (turvallisuus ja hygienia), ravitsemuksellinen laatu, ekologinen laatu, eettisyys ja aistinvarainen laatu (maku, haju, ulkonäkö jne). Näistä kaksi ensimmäistä ovat mm suomalaisen ruoan kovimmat kilpailuvaltit ulkomaiseen ruokaan nähden. Meillä esimerkiksi on jo kahtena vuotena peräkkäin ainoana jäsenmaana puhtaat paperit sianlihan salmonellapitoisuudesta.

Yhteisö on luonut itselleen sen eteläisten jäsenmaiden painostuksesta alkuperä- ja nimisuoja järjestelmän (Suojattu AlkuperäNimitys, Suojattu Maantieteellinen Merkintä ja Aito Perinteinen Tuote) linkki sivuille. Suomalaisia tuotteita on viisi. Yhteensä tuotteita on varmaankin jo yli 800. Kyseessä on siis järjestelmä, joka suojaa perinteisen tai vain määrätyllä alueella esiintyvän tuotteen nimen, raaka-aineen ja/tai valmistusmenetelmän. Hyvä esimerkki on kaikille tuttu Feta. Nimeä saa käyttää ainoastaan Kreikan alueella tuotetusta maidosta määrätyllä menetelmällä valmistetusta juustosta. Muut vastaavat eivät saa olla edes fetatyyppisiä juustoja, sillä sana feta on suojattu. Kyseessä on siis merkintäjärjestelmä, joka takaa tuotteen aitouden ja alkuperän.

Ongelmana on se, että komissaarin mukaan nämä nimisuojat kertovat ja takaavat tuotteen laadun. Kyseessä on siis laadun varmennusjärjestelmä! Pohjoismaisittain tämä tuntuu järjenvastaiselta, sillä aitoudella kerrotaan kulttuuriin ja perinteisiin liittyvistä tekijöistä, jolloin tuotteen turvallisuus ja hygieenisyys voivat todellisuudessa olla aivan jotakin muuta. Karmaisevaa on se, että yhteisö hyväksyy ja tukee näiden alkuperästä kertovien tuotteiden menekinedistämistä, mutta me täällä Suomessa emme saa enää veronmaksajiemme rahoilla puhua suomalaisesta ruoasta!

Euroopan yhteisön maataloustuottajien kattojärjestön Copa Cogecan suomalainen pääsihteeri Pekka Pesonen muistutti puheessaan siitä, että nämä nimisuojatut tuotteet ovat ns niche-tuotteita, joiden avulla ei ratkaista koko yhteisön maataloustuotteiden laatuasioita. Tärkeää on hänen mielestään pystyä kertomaan kuluttajille tuotteiden alkuperä.

Konferenssin päätöstilaisuudessa puhunut Ruotsin maa- ja metsätalousministeri oli ensimmäinen, joka toi esiin varsinaiset laatutekijät turvallisuuden ja hygieenisyyden, sekä ekologisuuden ja eettisyyden. Komissaari kuitenkin lopetussanoissaan teilasi hänet ja muistutti ruotsalaista siitä, että hänen tulisi saada maahansa lisää näitä laadusta kertovia nimisuojattuja tuotteita!

Mitä me voimme tehdä? Voimme joko väkisin hakea lähes kaikelle Suomessa tuotetulle näitä nimisuojia, kuten muissa maissa tehdään, tai sitten me voimme ryhtyä kapinaan Yhteisöä vastaan ja vaatia menekinedistämisen oikeuksia kansallisille alkuperämerkinnöille, kuten Joutsenlipulle. Luulisi, että jäsenmaiden kansallisen alkuperän esille tuovan menekinedistämisen kautta päästäisiin samaan lopputulokseen eli protektionismiin kolmansien maiden tuotteita vastaan!